Kertomus hieman erilaisesta yliopistoelämästä

Olen lukenut David Nichollsin romaanin ”Kaikki peliin” (alkuperäiskielellä 2003, suomennettu 2012). Kirja kertoo juuri yliopiston aloittaneesta Brian Jacksonista, joka päästyään älyllisesti itselleen sopivampaan paikkaan, pitää silti yhteyttä vanhoihin kavereihinsa ja juhlii niin kuin ennenkin. Kun hän ei voi vastustaa haastetta ilmoittautua yliopistojen väliseen tietovisaan eli Yliopistovisaan, hän tapaa kauneimman naisen jonka hän on ikinä nähnyt, korkeasti koulutetun Alice Harbinsonin, ja tajuaa visan olevan täydellinen mahdollisuus näyttää älynsä hurmatakseen Alicen.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1980-luvun puolivälin Englantiin. Tapahtumat nähdään minä-kerrontana Brianin silmin, ja hänen lisäkseen keskeisiä henkilöitä ovat esimerkiksi Alice, josta kerroinkin, Brianin vanhat kaverit Tone ja Spencer, Yliopistovisan kapteeni Patrick, visan joukkueeseen kuuluvat Rebecca ja Lucy, ja Brianin kämppäkaverit Marcus ja Josh. Koska romaanin tapahtumat sijoittuvat Englantiin, henkilöiden ajatuksissa näkyy lievästi eri yhteiskuntaluokkien erot ja kuinka ”noin korkeasti koulutetun hurmaamiseen vaaditaan paljon”. Kirjan teemana voisi siis mahdollisesti pitää yhteiskuntaluokkien eroja, onhan Brian tullut työväkiperheestä ja hänen ystävänsäkin ovat ”alempiluokkaisia”. Romaanin kirjoitustavassa kiinnostavia ovat erittäin yksityiskohtainen tunteiden, ajatusten ja ihmisten kanssakäymisen kuvaaminen. Koska teos päättyy lähes tarkalleen Yliopistovisan alkamiseen, mielenkiintoista on jokaisen luvun alkuun laitettu ”kysymys/vastaus”, joka kuvaa visan etenemistä ja kysymyksien oikeita vastauksia. Juonen eteneminen vaikuttaa siis tästä syystä Brianin ajatuksilta visan aikana, ikään kuin hän muistelisi miten hän tähän tilanteeseen päätyi.

Totta puhuen, valitsin kirjan kiireellä oppikirjan sivulta muun idean puutteessa. En odottanut romaanilta paljoa, mutta silti pidin kirjan lukemisesta. Kirja oli myös hyvin erilainen kuin kuvittelin. Siitä huolimatta pidin kirjasta. Voisin kai lukea romaanin uudestaan toisesta näkökulmasta huolellisemmin, koska moni asia jäi juonesta epäselväksi, ja jouduin tarkistelemaan niitä tätä kirjoittaessa.

Kirjan keskeisimmän asian tiivistää hyvin tämä kohta:
       ”Ilmoitustaululla on kirkkaanpunainen A4-kokoa oleva valokopio, jossa seisoo:

       Kymmenen pisteen kysymyksesi!

       Erotatko Sofokleen Sokrateesta?

       Pienen Karhun ruskeakarhusta?

       Tiedätkö, mitä ovat Carpe diem ja Habeas corpus?

       Uskotko, että pärjäät kovassakin pelissä?

       Miksi et siis tulisi Yliopistovisan karsintoihin?

       Kirjalliset kokeet ovat lyhyet (ja hauskat).

       Perjantaina lounasaikaan tasan kello yksi.

       Oppilaskunta, kokoushuone 6.

       Vaatii sitoutumista. Ei helppoheikeille tai onnenonkijoille.

       Vain älyköt saavat osallistua.

       Tätä haastetta minä en voi vastustaa”

(luin romaanin e-kirjana)