Epäonnekkaat K18 kokeilut

Teoksen nimi: K18

Kirjailija: Johanna Hulkko

Tekstilaji: nuortenkirja

Julkaisuvuosi: 2016


Kirja kertoo nuoresta cs- ja es jonne Aksusta. Aksun perheeseen kuuluvat vanhemmat, kaksi sisarusta ja äkäinen koira. He asuvat kaupungin ulkolaidalla. Aksu seurustelee ihanan sirkusta harrastavan Marian kanssa. Aksu tunnustaa olevansa nössö, joka ei ryyppää. Viinahan maistuu pahalta, yäk. Vihdoinkin Aksu on niin vanha, että saa jäädä koiravahdiksi yksin kotiin sillä aikaa, kun muu perhe on viikonlopun poissa. Ensimmäinen kerta menee ihan hyvin. Aksu pyytää kaverinsa kylään ja he pelaavat seeässää ja juovat eeässää. Perheen isä soutaa ahkerasti soutulaitteella yläkerrassa ja suunnittelee osallistuvansa sisäsoudun sm-kisoihin. Keväällä suunnitelmat toteutuvat ja perhe päättää lähteä kisoihin. Aksu pyytää taas jäädä koiravahdiksi kotiin ja saa luvan. Aksu pyytää ystävänsä Nooran kylään pelaamaan seeässää ja Noora on valmis tulemaan. Nooran tultua kaikki alkaa lupaavasti, kunnes Noora ottaa laukustaa viinipullon ja kokematon Aksu päättää antaa mennä, mutta ilta ei menekään aivan suunnitelmien mukaisesti.

     Kirja oli lukukokemuksena melko miellyttävä sen kielen takia. Kirja on kirjoitettu nimittäin kokonaan puhekielellä. Kirja on jossain kohdin jopa vaikealukuista Aksun käyttämän tavan mukaan jossa hän kirjoittaa lyhenteitä auki. "Kaikki luisti, aivan kaikki. Silkkaa äm-äl-geetä koko rundi." (s.47) Kirjasta tekee epäuskottavan Aksun lempinimi, väännelmä tai läppä kaikelle joita hän käyttää koko kirjan ajan, mutta ne oppii aika helposti ja kirjasta alkaa saada hieman selkoa. Kirjasta huomaa heti sen olevan nuortenkirja ja uskon, ja en usko aikuisten saavan siitä paljoa irti. Kirja käsittelee nuorille ajankohtaisia asioita. kirja on mielestäni suunnattu enemmän nuorille pojille, mutta mikseivät tytötkin siitä pitäisi. Kirja yrittää selvästikin houkutella nuoria sen nimen ja sen pituuden vuoksi (103 sivua). Kirjassa huomaa viimeistään puolenvälinkohdalla sen piilevän loppuratkaisun, Joka on mielestäni aika klisee.

     Kirjan luettuani jäin miettimään sen pohjimmaista tarkoitusta. Oliko sen tarkoitus opettaa nuorille alkoholin piilevistä vaaroista vai mikä? Mielestäni kirjan päähenkilö halveksuu rajoja muttei haluaisi rikkoakkaan niitä. "Nyt tähän pitäis panna joku K18-merkki. Hyi hyi ja ei ei. Hajaantukaa, täällä ei oo mitään nähtävää. Nuorille ei saa antaa viinaa alaikäisenä eikä oikeestaan puhuakaan siitä muualla ku terveystiedon tunneilla." (s.56) Päähenkilön uskottavuudesta voi olla montaa mieltä. Teoksessa minua häiritsi se, miten päähenkilö lopulta tunnustautuu ujoksi nörtiksi, sellaiseksi, joka ei oikeastaan yleensä juo viinaa eikä oikein ole suosiossakaan. Kirjan keskenjäänyt latisti tunnelmani tästä kirjasta ja laittoi minut ihmettelemään, miksei kirjaa saatettu kunnolla loppuun vaan jätettiin, kuin odottamaan uutta osaa. "Ja nyt: Esirippu. The End. Törmäillään."