Väkivaltaa ja rakkautta teoksessa Että hän muistaisi saman

         

Elina Hirvosen Että hän muistaisi saman on nuorten kirja vuodelta 2005, jossa päähenkilö Anna kirjoittaa päiväkirjaa ja muistelee oman ja Amerikasta muuttaneen poikaystävänsä perheen historiaa. Molemmilla on hyvin synkkiä ja samankaltaisia muistoja lapsuudestaan.

  Annan perheeseen kuuluu Isä, äiti ja veli Joona. Kirjassa Annan veli Joona sairastuu pahasti ja joutuu mielisairaalaan. Suurin syy tähän varmaankin on heidän isänsä väkivaltaisuus Joonaa kohtaan. Pienenkin virheen kun Joona teki niin isä suuttui siitä tosi paljon ja hakkasi Joonan ihan mustelmille ja verille. Kirjassa Joona uhkaakin tappaa isänsä ja sanoo että jonain päivänä hän sen tekeekin. Kirjassa käsitellään myös Annan poikaystävää Iania joka on tullut maailman toiselta puolelta Yhdysvalloista. Ianin isä oli palvellut Yhdysvaltoja Vietnamin sodassa ja tämän seurauksena hänen isänsä menettikin mielenterveytensä. Iania ahdistaa hyvin paljon tämä hänen isänsä kohtalo. Hän toivoo että Yhdysvallat eivät olisi ikinä edes lähettäneet sotilaita Vietnamiin ja hänen isänsä olisi pysynyt samana kuin ennenkin. Kirjassa sijoitutaan myös siihen aikaan kun WTC –tornit romahtivat New Yorkissa ja tämä vaivaa Ianin päätä paljon. Hän toivookin että saisi puhua ihmisten kanssa tästä ilman että hänen kotimaansa leimattaisiin sotahulluksi. Hän sanookin kirjassa, kun hän näkee WTC-Tornien tuhoutuvan että. ”Kaikki vihaavat meitä” (s.96)

  Kirja käsittelee hyvin henkilöiden nuoruutta ja nykyhetkeä heidän elämässään, ja tarinankerronta on hyvin tehty. Kirjassa yhdistyy henkilöiden nuoruus ja nykyhetki. Ekassa kappaleessa voidaan kertoa Annan elämästä kun hän on jo aikuinen ja hän muistelee lapsuuttaan viiniä juoden. Toisessa kappaleessa taas sijoitutaankin Annan lapsuuteen ja siihen perheväkivaltaiseen perheeseen missä hän asui koko lapsuutensa ja mikä ahdistaa häntä niin paljon, että hänen tekee oikein pahaa muistella omaa lapsuuttaan, minkä pitäisi olla yksi elämän parhaimmista ajoista. Kaikista eniten Annaa harmittaa hänen veljensä Joonan tilanne. Hän toivoisi, että Joona muistaisi sen iloisen joulun kun he olivat pieniä sen saman minkä Annakin muistaa. Tästä tulee myös kirjan nimikin. Kirjassa Annan harteille on annettu suuri velvollisuus ja huolen paino pitää huolta veljestänsä ja suojella häntä kaikesta mitä eteen tulee.

  Elina Hirvosen kirja kertoi mielestäni hyvin, miten perheväkivaltaisuus voi vaikuttaa lapseen ja nuoreen ja minkälaista se elämä on perheessä jossa pahoinpidellään. Tässä kirjaa lueskellessa alkaa miettimään, että onko Hirvonen itse kokenut tälläisen lapsuudessaan tai joku hänen läheisensä? Tarina kuulostaa niin todelta ja kirjaa haluaa vain lukea lisää. Kirja herättää myös paljon tunteita kun sitä lukee. Se pistää miettimään paljon asioita kirjasta sekä oikeasta maailmasta.

  

Itse pidin kirjasta paljon ja suosittelen sitä kaikille. Kirjan kieli oli hyvin helppolukuista ja tarina eteni kirjassa hyvin. Aina kun lopetti kirjan lukemisen niin ei jaksanut enää odottaa, että pääsee taas tarttumaan tähän kirjaan. Sitä alkaa heti ajattelemaan kirjan henkilöitä, kun lopettaa lukemisen. Miksi näin kävi heille, miksi heidän omaisille piti tapahtua näin, olisiko heillä ollut mahdollisuus parempaan nuoruuteen, mitä jos minä olisin samassa asemassa kuin he olivat?